Kävin tänään isää katsomassa. Onneksi mukana oli tukihenkilöni Marjut. Oli aika kovaa katsoa isää joka makasi hiljaa sängyssä eikä reakoinut mitenkään. Hänen silmänsä vain välillä liikkui minun ja Marjutin välillä. Jos olisin ollut yksin siellä olisin varmaan romahtanut aika pahasti mutta Marjut piti koko ajan kevyttä jutustellua yllä ja niin pääsin vähemmällä. Ei tullut niin paha
olo. Nyt sitten on päätetty että ensi maanantaina isä siirtyy terveyskeskuksen vuodeosatolle numero kaksi.

Ja sitten muita asioita. Minä sekoilin taas päivämäärien kanssa. Minulla ei ollutkaan tänään lääkäriä vaan se olisi ollut ensi maanantaina. No sain sen siirettyö ensi torstaihin joten ei tarvitse odottaa viikkoa ennen kuin se aika tulee.

Tälläisiä kuukumisia tällä kertaa