Nyt iltapäivällä minulla on jo paljon parempi olo. Olen ollut taide terapiassa jossa kävin läpi tuota isän sairautta ja missä vaiheessa se on tällä hetkellä ja puhuin myös Marjutin kanssa asiasta. Olo ei ole niin sekaisin kuin oli aamulla. Kun kirjoitin edellisen kerran. En muuttanut mitään mitä olin kirjoittanut mutta tuossa kun luin sen vähän aikaa sitten huomasin että ajatukseni ovat kiertäneet kehää pahankin kerran. No nyt ajatukset ova paljon selkeämmän. Onneksi pidin pääni ja menin tuohon terapiaan ja myös nyt illalla menen keilaamaan Marjutin kanssa keravalle. Pois koti seinien sisältä auttoi todella paljon. Olen vähän mittinyt että jos olisin jäännyt vain kotiin niin ajatukset eivät olisi missään kohtaa katkenneet ja lopulta olisin mennyt sen verran pahasti takapakkia että olisi tullut uusi keikka päivä osastolle. Onneksi olen jo sen verran kunnossa että huomasin minne olen menossa ja minulla oli keinoja katkaista surun kierre joka oli alkamassa. Myös tämä kirjoittaminen tänne on helpottanut minun oloa. Joten kehota lukemaan tuon edellisen kirjoituksen sillä miellellä että kirjoittamis hetkellä minulla ei ollu ihan kaikki kotona ja isän asian oli liian lähellä etten pystynyt sitä sillä hetkellä oikein käsittelemään.

On mukava huomata että en jäänyt yksin kotiin pyörittelemään isän juttua vaan lähdin ulos ja myös hain apua kun tarvitsin sitä. Huomenna aamulla minulla on omahoitaja tapaaminen jolloin voin käsitellä asiaa jos se siltä tuntuu.

Taide terapiassa kirjoitin tuon runon jokan laitan tähän viimeiseksi.

TALVI ILLASSA
Luistelen ympäri, ympäri
Rataa
Punaisena posket, silmät loistaen,
Tähtien tuikkeessa
Isän käsivarsien suojassa
Turvallinen, hauska olo
Isän silmistä loistaa ylpeys